Muutama viikko sitten FF Jaro julkaisi loppukauden kestävän sopimuksen Topi Järvisen kanssa. Jalkapalloyleisölle laitalinkki ehti tulla tutuksi monen vuoden ajalta JJK:n riveistä sekä viime kaudella AC Kajaanista. Millainen persoona on Topi Järvinen ja mitä häneltä voidaan tällä kaudella odottaa.
Jyväskyläläisestä on puhuttu monet vuodet nuorena ja lupaavana pelaajana. Tämän vuoden Jarossa ei nuo sanat kuitenkaan enää Järvistä kuvaile sillä ensimmäistä kertaa urallaan HuKin ja JJK:n kasvatti on joukkueessa kokeneempaa kaartia.
– Itse olen aina mieltänyt itseni nuoreksi pelaajaksi mutta nyt sitä alkaa tajuamaan että ei tässä enää niin nuoria ollakaan kun jalkapalloilijan keski-ikä alkaa lähestymään ja ruvetaan olemaan joukkueen kokeneemmasta päästä. Meillä on Jarossa kasassa nuori ja nälkäinen joukkue jossa on muutama kokeneempi kaveri mukana. Se on yleensä tosi hyvä paketti jos itseluottamus vaan pysyy ylhäällä, Järvinen kuvailee tämän kauden ikärakennetta.
– Meillä on tosi taitavia pelaajia tässä joukkueessa, hyviä jalkapalloilijoita ja urheilullisia kavereita tässä on. Se on kyllä erittäin positiivista. Erityisesti täytyy sanoa että olin kyllä yllättynyt siitä kuinka vahva pelaaja Toro on kaksinkamppailuissa. Lisäksi Toni Takamäki on kyllä huippupelaaja ja joukkuekaveri. Tässä kun olen oppinut tuntemaan pelaajia ja heidän taustojaan niin olen yllättynyt monen pelaajan kohdalla kuinka nuoria jotkut jätkät ovat sillä heistä ei näy se kyllä ulospäin yhtään, hän kehuu uusia joukkuekavereitaan.
HuKista JJK:n pelaajapolkua pitkin aina Veikkausliigaan saakka
Järvinen on jyväskyläläisen Huhtasuon Kisan kasvatti joka siirtyi 12-vuotiaana JJK:n organisaatioon. Nuorukainen kävi läpi koko kettuorganisaation nousten lopulta aina Veikkausliigaan saakka. Järvinen ehti edustaa juniorina Suomea eri maajoukkuetasoilla yhteensä 28 ottelun verran.
– Asuin lapsena Jyväskylän Huhtasuolla missä meillä oli futiskentät ihan siinä kodin vieressä. Isäni alkoi valmentamaan 94-syntyneiden ryhmää HuKissa mihin minäkin sitten menin mukaan. 12-vuotiaana vaihdoin sieltä sitten JJK:hon. Meillä oli HuKissa tosi lahjakas ryhmä josta Saku Leppänen nousi myöhemmin Veikkausliigaan, Peter Kotilaisesta tuli myöhemmin yksi maailman parhaista salibandyn pelaajista ja maailmanmestari, Järvinen muistelee.
– Futiskaupunkina Jyväskylä on kuitenkin loistava ja junnutoiminta on tosi laajaa. Kortteliliiga jossa JJK, FC Vaajakoski ja JyPK tyttöjen puolella liikuttaa yli tuhatta lasta siinä kaupungissa. Junioripolku mikä mullakin oli on tosi selkeä sieltä 11-vuotiaista lähtien. Vaikka mulla se ehkä tuli vähän yllättäen vasta siellä C- ja B-iässä kun yhtäkkiä aloinkin pärjäämään kentällä vähän paremmin ja tein isoja kehitysharppauksia. Meillä oli JJK:ssa hyvä ikäluokka josta esimerkiksi Robert Taylor on ollut maajoukkueen mukana ja edustaa tällä hetkellä norjalaista Brannia. Sieltä on monta pelaajaa noussut Veikkausliigaan, Ykköseen ja Kakkoseen.
– Meillä oli loistava junnuvalmennus meidän ikäluokassa kun Petri Kuhmonen ja Paul Taylor olivat meillä pitkään valmentajina. He ovat olleet minun kehitykseni kannalta todella isoja persoonia. Muistan kun he joskus kauden päätöksen aikaan sanoivat mulle että ”Sä et ole välttämättä tämän jengin parhaimpia pelaajia mutta sä olet tosi urheilullinen ja osaat tehdä kuperkeikkoja ja voltteja joten me halutaan pitää sut tässä mukana. Ne futistaidotkin tulee sieltä esille”, hän muistaa palautteen valmentajilta mainiten kuitenkin vielä erikseen Jukka Västisen nimen merkittävien valmentajien listalla. Västisen johdolla JJK:n A-nuoret voittivat SM-kultaa vuonna 2012.
Uran ensimmäinen maali Veikkausliigassa HJK:ta vastaan
Kun JJK:n nuorisopolku oli menty läpi niin edustusjoukkueen ovet aukesivat Järviselle vuonna 2012. Edellisellä kaudella Veikkausliigassa pronssia napannut joukkue ei kyennyt samanlaiseen lentoon tuolla kaudella ja lopputuloksena sarjassa oli yhdeksäs sija. Järvisen ensimmäinen kausi aikuisten tasolla meni keskikesään saakka lainalla Warkaus JK:ssa yhdessä mm. Eero Markkasen kanssa. Kun joukkue kesällä suljettiin sarjasta liian kapean pelaajalistan vuoksi otti päävalmentajana toiminut Kari Martonen nuoret takaisin Veikkausliiga-organisaatioon. Loppukaudella Järvinen päästettiin irti pääsarjassa neljä kertaa joista kauden päätöskamppailu HJK:ta vastaan kotona Harjulla oli se kaikkein ikimuistoisin.
– Kauden viimeisessä pelissä pelattiin HJK:ta vastaan ja pääsin naulaamaan 6-3-kavennusmaalin ottelun loppuhetkillä. Se oli ihan hieno maali kun pallo meni sisään yläriman kautta sisäsyrjävolleylla hypyn kanssa. Sillä maalilla nyt ei ollut mitään merkitystä pelin tai kauden suhteen mutta YouTubesta löytyvästä klipistä näkee kuinka paljon se merkkasi mulle henkilökohtaisesti. Mähän sekosin siitä maalista aivan täysin ja kun se tuli vielä siinä JJK-kannattaryhmän, Harjun Poikien edessä päädyssä ja muistan ikuisesti sen kuinka se faniryhmä räjähti aivan täysin siitä maalista. Se oli hieno tapa tulla peleihin sisään, muistelee Järvinen uransa avausmaalia Veikkausliigassa hymyillen.
– Seuraavalla kaudella seuralla iski sitten talousongelmat ja kaikki meni aivan päin mäntyä. Meillä oli todella hyvä joukkue ja meidät rankattiin ennakoissa taistelemaan kärkisijoista mitä me tietysti itsekin ajattelimme. Se homma kuitenkin vain lässähti, me ei vaan saatu tulosta irti ja päävalmentaja Martonen sai potkut kesken kauden. Juha Pasoja astui kakkosvalmentajan paikalta siihen tilalle. Henkilökohtaisesti sain silloin paljon vastuuta loppukaudesta mutta kausi päätyi kuitenkin putoamiseen. Mä olin kuitenkin itse tuohon aikaan elämäni kunnossa. Toki olin vasta 18-vuotias niin en mä nyt profiilipelaaja silloin ollut millään tavalla mutta pysyin siinä vauhdissa kuitenkin mukana, hän muistelee.
Lähdettäessä seuraavalle kaudelle Ykköseen muuttui moni juttu JJK:ssa. Päävalmentajana jatkanut Pasoja muutti joukkueen toimintaa omanlaisekseen ja lopputuloksena olikin kohtalainen sijoitus sarjan keskikastissa rajusti nuorentuneella miehistöllä. Järvinen sai kettupaidassa paljon vastuuta mutta tulos jäi vaisuksi. Kauden päätteeksi seura ja pelaaja olivat yhtä mieltä että kehityksen kannalta olisi parempi hakea vähän uusia tuulia.
– Päädyin ensimmäistä kertaa sopimuksettomaan tilaan urallani ja mä en todellakaan tiennyt vielä siinä vaiheessa miten homma toimii suomifutiksessa. Mä oletin että jengit soittelee mulle että ”tuu tänne, tuu tänne” mutta eihän se sellaista sitten ollutkaan vaan totuus iski aika lujaa vasten kasvoja. Mulla oli kuitenkin agentti siihen aikaan ja olin muutamiin seuroihin yhteydessä mutta mitään konkreettista ei niistä sitten tullut. Ja mä itse ajattelin että en lähde Ykköstä pelaamaan kun olin jo todistanut että pystyn pelaamaan myös Veikkausliigassa. Lähdettiin sitten kartoittamaan ulkomaanvaihtoehtoja.
– Lähdin sitten Pohjois-Norjaan FK Mjølneriin oikeastaan tietämättä mistään mitään. Se oli hieno elämänkokemus, kaupunki oli aikalailla samaa kokoluokkaa kuin Pietarsaari ja siellä tuli sitten vietettyä puolikas kausi. Pelillisesti homma ei koskaan lähtenyt siellä kunnolla rullaamaan. Pelasin siellä 11 sarjapeliä ja kaksi cupin matsia. Alussa onnistuin hyvin Norjan Cupin ottelussa pääsarjajoukkuetta vastaan ja silloin oli sellainen fiilis että ”Hitto, mähän lähden rakentamaan täällä Norjassa uraa”, hän kertoo miettineensä.
– Mutta eihän se helppoa ollut. FK Mjølner oli sarjanousija ja pohjoisesta meitä oli vain kaksi muuta joukkuetta. Suurin osa vieraspeleistä tehtiin lentäen Oslon lähistölle. Meidän jengin taso ei vain riittänyt eikä se fyysinen jalkapallo oikein sopinut mullekaan. Nuorelle, pienikokoiselle ja vikkelälle pelaajalle tuli aika nopeasti siellä koti-ikävä kun vielä otettiin jokaisessa matsissa selkään aika rumasti. Lähdin 11 ottelun jälkeen sieltä takaisin loppukaudeksi Suomeen ja FC Vaajakoskelle. Silloin me oltiin tehty yhdeksän maalia ja päästetty 36. Lopulta sitten juteltiin koutsien kanssa ja itselläkin oli sellainen fiilis että on parempi lähteä takaisin Suomeen. Siinä viimeistään tuli herättyä siihen että ei tämä futisuran tekeminen olekaan niin helppoa, hän toteaa.
Paluu Kettupaitaan, loukkaantuminen ja vauhdin hakemista Kakkosesta
Hyvän loppukauden myötä ovet JJK:hon aukenivat uudelleen. Kausi jäi kuitenkin Järvisellä torsoksi kun heinäkuussa vierasottelussa KPV:tä vastaan Kokkolassa hyökkääjän polven eturistiside katkesi. Kauden päätteeksi JJK nousi takaisin Veikkausliigaan mutta enää eivät pitkästä loukkaantumisesta toipuvalle pelaajalle löytynyt paikkaa kun jalka oli saatu jälleen pelikuntoiseksi. Kentän ulkopuolella Järvinen aloitti uudelleen lukio-opiskelut joten kuntouttamisen ajaksi opiskelut toivat hyvää lisäsisältöä elämään.
– Seuraavana kesänä JJK tarjosi minulle paikkaa reservijoukkue Villikettuihin mikä ei ollut ihan sitä mitä itse ajattelin. Se oli vähän erikoinen juttu moneltakin kantilta mutta päädyin lopulta siihen että en mene ollenkaan sinne vaan Joutsenoon pelaamaan Kakkosta Kultsun kanssa. Seuraavana talvena neuvoteltiin takaisin Ykköseen pudonneen JJK:n kanssa mutta heillä oli taloudellisesti niin tiukkaa että siirryin Kakkoseen FCV:n riveihin koska se yhtälö ei vain olisi voinut mun tilanteessa silloin toimia, sanoo Järvinen syyn miksi JJK sai jäädä.
– Kävin silloin talvella parissa paikassa testillä mutta päädyin kuitenkin lopulta siihen että jään Jyväskylään seuraavaksi vuodeksi pelaamaan Vaajakoskelle. Se olikin minulta sitten henkilökohtaisesti ihan hyvä kausi vaikka joukkueelle kausi ei ollutkaan mikään nappikausi kun pudottiin. Mutta tein kaudella yhdeksän maalia ja annoin muutaman maalisyötön niin se oli itselle aika positiivinen kausi, hän sanoo.
Viime kaudeksi Järvinen vaihtoi Jyväskylän järvimaisemat Nälkämaan vaaroihin. Paluu Ykköseen oli kuitenkin haastava moneltakin kantilta. Kajaanilaisten viime kausi ei alkanut odotusten mukaisesti ja päävalmentaja Ari Koski sai lähteä. Kajaaniin Järvinen päätyi JPY:n sopimuksettomien pelaajien leirin jälkeen.
– Toissa talvena kävin JPY:n sopimuksettomien pelaajien leirillä ja pian sen jälkeen olin itse yhteydessä AC Kajaaniin. Silloin se näytti hyvältä kokonaispaketilta mutta Kajaani osoittautuikin lopulta aika mielenkiintoiseksi paikaksi pelata futista. Siellä ei asiat menneet ihan nappiin monellakaan osa-alueella. Sitten kun tulosta ei tullut niin Koski sai lähteä ja Lumijärvi tuli tilalle. Saimme kuitenkin minimitavoitteen täytettyä kauden edetessä eli sarjapaikan säilytettyä tälle kaudelle, Järvinen pohtii.
Kauden edetessä tuli kuitenkin selväksi ettei Järvinen jatkaisi Kajaanissa enää tällä kaudella. Edessä oli jälleen talvi ilman sopimusta.
– Soittelin talvella vähän sinne ja tänne. Jarossa avautui sauma päästä pelaamaan yksi harjoituspeli ja harjoittelemaan täällä niin tulin mielelläni tänne testille. Testi meni omasta mielestänikin hyvin ja tein VIFK:ta vastaan kaksi maalia. Vähän siinä sitten puhuttiin että voisimme sopimuksen tehdä mutta sitten iski korona päälle. Sen jälkeenhän koko jalkapalloileva maailma eli pitkään epätietoisuudessa että mitä tässä tulee tapahtumaan. Laiteltiin kuitenkin seuran kanssa koko kevään ja kesän aikana viestiä tilanteesta. Kun tieto kauden pelaamisesta varmistui niin päästiin nopeasti sopimukseen, hän sanoo.
– Täytyy sanoa että Toni Takamäellä oli iso rooli myös siinä että tulin tänne. Oltiin ”TT:n” kanssa jalkapallon pelaajayhdistyksen järjestämällä sopimuksettomien pelaajien leirillä samaan aikaan ja kun TT vietti tuohon aikaan paljon aikaa Jyväskylässä niin käytiin siellä yhdessä kahvilla. TT itseasiassa laittoi minusta viestiä Jaron suuntaan joten tavallaan hän on ollu tässä hommassa myös pelaaja-agenttina!, Järvinen naurahtaa.
Pietarsaari – Pieni paikkakunta mutta suuri jalkapallosydän
Järvinen sanoo olevansa todella huono muistamaan omia pelejään. Siksi Pietarsaarestakin muistot pelaajauralta ovat jääneet vähäisiksi vaikka mies on ehtinyt uudessa kotikaupungissaan vierailla JJK:n paidassa niin Veikkausliigassa kuin Ykkösessäkin. Lisäksi kaupunki ehti tulla tutuksi viime vuonna AC Kajaanin paidassa.
– Jyväskylässä kun pelasin niin sitä mietti Pietarsaaresta pitkän bussimatkan lisäksi hyvää nurmikkoa. Ne on ne kaksi asiaa mitä monesti jalkapalloilijat miettii vieraspeleistä: Millainen matka ja millainen kenttä siellä odottaa. Mä olen niin huono muistamaan omia pelejä että en yhtään muista miten pelit on täällä menneet vuosien aikana mutta futiskaupunkihan tämä on. Pieni paikkakunta mutta Jarolla on suuri sydän jonka muodostaa se valtava määrä ihmisiä jotka ovat tämän seuran takana, Järvinen kehuu.
Jalkapallon ulkopuolellakin tekemistä uudessa kotikaupungissa riittää.
– Nykyisin Espoossa asuva tyttöystäväni tulee tänne kanssani kesäksi. Luulen että Kajaanin jälkeen Pietarsaari tuntuu hänellekin mukavalta piristykseltä. Jalkapallon ulkopuolella tulee muuten pelailtua konsoli- ja tietokonepelejä sellaisessa porukassa mikä meillä on muutaman futarin kanssa kasassa. Sen lisäksi tykkään soittaa kitaraa ja laulaa, vaikka en mikään mestari siinä olekaan mutta nautin siitä silti. Lisäksi nippelitietona mainittakoon että Topi Järvinen on suuri Taru Sormusten Herrasta-nörtti ja tiedän Keskimaasta lähes kaiken mitä siellä on kerrottavana, paljastaa Järvinen.
Päivä vain ja hetki kerrallansa
Puhuttaessa tavoitteista jalkapallouran suhteen Järvinen vakavoituu. Vuodet ovat osoittaneet ettei ammattilaisuutta voi pitää itsestäänselvyytenä vaan jalat täytyy pitää tukevasti maassa.
– Mulla on tavoitteena pelata ja nauttia futiksesta täysipäiväisesti niin kauan kun se on mahdollista. Nyt mennään kausi kerrallaan ja haluan kyllä vielä mennä eteenpäin jalkapalloilijana. Tavoitteena olisi vielä joskus päästä pelaamaan Veikkausliigaan mutta mä menen niin päivä kerrallaan urani kanssa. Nuorempana sitä tuli tehtyä se virhe että aloin rakentamaan liikaa futisuraa päässäni ilman mitään kontekstia siihen todellisuuteen missä mentiin joten on parempi vain mennä nyt päivä kerrallaan, hän sanoo.
– Mä en nuorempana pelaajana ehkä ajatellut että musta olisi tullut jalkapalloilija mutta sitten kun aloin päästä edustusjoukkueeseen JJK:ssa niin aloin ehkä pitämään jalkapallouraa vähän liiankin itsestäänselvyytenä. Kyllähän mua on aina kiinnostanut muutkin asiat kuin jalkapallo mutta siinä tuli vaihe jossa mua kiinnosti vähän liikaakin muut asiat kuin jalkapallo. Itse jalkapallon pelaamisen suhteen mulla ei ole koskaan ollut ongelmaa ja olen aina siitä nauttinut mutta sitten kun juhliminen kavereidenkin kanssa alkoi olla kivaa niin eihän se ollut mikään optimitilanne. En mä kuitenkaan jalkapalloa siirtänyt syrjään mutta meni hetki ennen kuin ymmärsin että pärjätäkseen tässä hommassa on monta muuta asiaa joita ei voi tehdä. Saavuttaakseen jotain on luovuttava jostain.
Vuodet jalkapallon parissa ovat tuoneet Järviselle aimotukun perspektiiviä lajiin. Se polku mikä sopii jollekin nuorelle ei sovi toiselle. Pelaajat voivat puhjeta kukkaan vähän myöhemminkin ja kansalliselle tasolle päästäkseen ei tarvitse olla huippupelaaja nuoresta pitäen.
– Se kaikki on niin henkilökohtaista että miten ura lähtee etenemään. Jotkut lähtevät junnuina ulkomaille ja pärjäävät siellä itsekseen, joillain muuttaa koko perhe mukana mutta siltikään siellä ei pärjätä. Se on niin henkilökohtaista. Joku voi ottaa isoja kehitysaskeleita vielä 20-vuotiaana että sieltä voidaan päästä ihan kansalliselle tasolle ja ehkä jopa ulkomaillekin mutta jos mietitään sellaista ihan kansainvälistä huippu-uraa niin se on mennyt siihen että kokoajan nuorempia ja nuorempia pelaajia värvätään tuonne akatemioihin hän sanoo.
Luvassa erikoinen kausi koronan vuoksi
Kulunut kevät ja alkukesä tullaan muistamaan koko maailmassa koronaviruksesta. Kun olemme saaneet nauttia jo kesän ensimmäisistä jättihelteistä ja jalkapallokausi saadaan vihdoin käyntiin voidaan elämästä alkaa jälleen nauttia. Kulunut kevät on ollut poikkeusolojen vuoksi rankkaa kaikille, myös jalkapalloilijoille.
– Tämä kauden alku on ollut aivan käsittämätön ja ylipäätänsä koko tämä kevät kaikkineen on ollut niin erikoinen. Olin tyttöystävän luona Espoossa kun Uudenmaan lockdown tuli päälle eikä sieltä päässyt pois. Jalkapallossa alkoi isot sarjat sulkeutumaan kesken kauden ja sitä alkoi miettimään että pelataanko Suomessa koko kesänä ollenkaan, sitä sitten vain seuraili tartuntalukuja ja uusia säännöksiä miettien että milloin edes jalkapallon pelaaminen on turvallista edes ilman että ne ovat mitään tapahtumia. Ei sitä olisi koskaan voinut uskoa että sitä elää sellaista aikaa jolloin koko yhteiskunnan toiminta aivan sekaisin, Järvinen sanoo pohtineensa.
Kausi kuitenkin on alkamassa jo aivan pian. Luvassa on mielenkiintoinen muutaman kuukauden rypistys. Järvinen uskookin että peli tulee tällä kaudella olemaan aiempaa hidastempoisempaa koko Ykkösessä.
– Kyllähän tällä poikkeusololla on vaikutusta myös koko kauden kulkuun. Ne jotka sopeutuvat parhaiten tilanteeseen tulevat pärjäämään vallitsevassa tilanteessa. Paljon pelejä lyhyillä palautumisilla eikä ole yhtään taukoja pelien välissä. Uskoisin että tämän kauden Ykkönen on hidastempoisempaa kuin aikaisemmin. Meilläkin tulee elokuussa kuuden pelin suma joten se tulee varmasti vaatimaan paljon jaloilta. Toisaalta kukaan ei ole pelannut jalkapalloa kuukausiin joten ensimmäiset matsit tulevat varmasti olemaan aivan päättömiä kun kaikki ovat aivan intoa täynnä. Toivottavasti kaikki pysyvät kasassa eikä vain tule loukkaantumisia, hän toivoo.
FF Jaro Mediateam/Jaakko Kuusisto